Share | src="https://s7.addthis.com/js/250/addthis_widget.js#username=xa-4bf26f7206553c92">

 Canva_rs_nrolla.png

IHMINEN JA PALVELUT EDELLÄ ALUEUUDISTUKSESSA

Tarkasteltaessa uutta muodostuvaa hyvinvointialuetta ja aluehallintoa haluan kiinnittää huomion aluksi muutamiin ydinasioihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy alueelle. Aiemmin maakunnan alueella on ollut jopa 18 palvelujen järjestäjää. Organisatorisesti uusi yhteen nivottava aluehallinto ja palveluohjauksen järjestäminen on haastavaa. Aiemmassa hajautetussa mallissa kunnat ja yhteiset liikelaitokset järjestivät ja ohjasivat palveluja sekä paikallisesti asiakkaan palvelutarpeisiin että myös kuntatasolta porrastetusti alhaalta ylöspäin asiakkaan palvelutarpeiden ja hoidon tarpeen arvioinnin mukaisesti. Nyt hallinto ja palveluohjaus kääntyy toisinpäin. Tarvittavia palveluja ohjataan aluetasolta alaspäin kohti peruskuntien asiakkaita. Asiakkaat liikkuvat uudella palvelualueella palvelutarpeiden mukaisesti kohti palvelukeskuksia mutta terveydenhuollon osalta kuitenkin edelleen porrastetusti neuvoloista ja terveysasemilta aina erikoissairaanhoidon palveluihin saakka.

Useilta tahoilta on esitetty huolenaiheita palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja saavutettavuuden suhteen. Vahva ja kattava paikallinen terveysasemaverkosto ja matalan kynnyksen erikoistuneet neuvolapalvelut ovat olleet suomalaisen kansanterveystyön perustaa. Tätä asiakkaan näkökulmasta yhdenvertaisuutta ja potilasturvallisuutta luovaa perustason palveluverkostoa ei tulisi murentaa tahi rikkoa. On tärkeää, että asiakasohjaus ja lähetetoiminta toimii jatkossakin koko maakunnan alueella joustavasti ja mahdollisimman lähellä peruskuntien asiakkaita. Erikoistuviin sosiaalipalveluihin ja terveydenhuollon palveluihin, resursseihin, henkilöstömitoituksiin ja niiden ohjaukseen sen sijaan tuleekin juuri nyt panostaa. Näiltä osin on mahdollista saavuttaa hallinnollista ohjaustehokkuutta.

Usein kiistellään siitä; onko massiivinen sektoripohjainen hallinnollinen hierarkkinen linjaorganisaatio nykyisessä maailmassa ja ajassa parhain ja tehokkain tapa järjestää asioita. Vaarana olisi ylisuuren portaittaisen hallintokoneiston muodostuminen maakuntaan, kustannustehokkuuden menettäminen, palvelujen liiallinen byrokratisoituminen ja hallinnon jäykkyys. Verkostomainen ohjaus- ja tuotantomalli vastaavasti on tätä päivää niin yrityksissä kuin monissa kunnissakin. Huomio kiinnittyykin palvelujen tuotantoon. Palveluja voidaan uudella alueella tuottaa jatkossa omana tuotantona, palvelusetelillä tai ostopalveluna. Ydinkysymykseksi siten muodostuu riittävä ja riittävän kattava verkostoitunut palvelujen resursointi. Teesi: Vähemmän hallintoa - enemmän hyvinvointia on siten perusteltua. Hallintohimmelien rakentamiseen sijaan päähuomio tulee kiinnittää palveluresurssien ja palveluja tuottavan asiantuntija- ja hoitotason henkilöstön riittävään varautumiseen. Palveluohjauksen tulisi olla ylhäältä alaspäin riittävästi resursoitua, toimivaa, joustavaa ja sujuvaa.

Tästä syystä ydinkysymyksiä jatkossa ovat juuri moniammatillisen palveluverkoston yhteistoiminta, palvelujen saatavuus, saavutettavuus (nykyisten liikkumisen kustannusten aikana), palveluvaste, palvelutakuu, hoitotakuu, palveluketjujen toimivuus, toimiva asiakas- ja potilaskoordinointi alhaalta peruskunnista ylöspäin ja palattaessa aluetason palveluista kohti peruskuntaa. Tämä rajapintatason toiminta alueen, peruskuntien ja muiden alueen verkostotoimijoiden kanssa on jatkossa yksi ydinkysymyksistä. Myös laadunseurantaan ja laatutyöhön tulee kiinnittää huomiota. Palvelutuotannossa, raportoinnissa ja seurannassa on mahdollista käyttää esim. HaiPro -tyyppistä tai vastaavaa riskienhallinnan ja laatutyön raportointijärjestelmää.

Jatkossa ydinkysymyksiä ovat myös asiakkaiden kuulemisen, osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollistaminen. Uudella alueella tulisi mahdollistaa asiakkaiden riittävä kuuleminen heitä itseään koskevissa asioissa. Kuulemisen ja konsultaatioiden järjestäminen ja näiden osallistavien kanavien kehittäminen on jatkossa tärkeää. Kuinka peruskuntatason asiakas voi jatkossa vaikuttaa ja osallistua omia palveluja koskevaan palvelujen kehittämiseen,  suunnitteluun, valmisteluun, palvelupalautekanavien toimivuuteen? Asiakkaiden riittävän kuulemisen mahdollistaviin palautekanaviin kannattaa panostaa alueuudistuksessa.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää nuorten palveluihin. Näistä keskeisiä ovat nuorten tarvitsemien sosiaalipalvelujen ohjaus ja mitoitus, nuorten tarvitsemat mielenterveys- ja päihdetyön palvelut sekä perhetyön eri palvelumuodot. Nuorten palveluissa parhaita paikkoja olisivat matalan kynnyksen sosiaali- ja neuvolapalvelut omalla paikkakunnalla tai  mahdollisimman lähellä nuorten asuinpaikkakuntaa. Kodinomaiset viihtyisät tilat toimisivat parhaiten. Liiallinen virastomaisuus ja byrokratian portaikot vähentävät nuorten halua palvelujen käyttämiseen. Moniammatillinen palveluverkosto voisi tuottaa nuorten tarvitsemia palveluja joustavasti siten, että ennaltaehkäisevät eli preventiiviset palvelut, informaatio- ja valistustyö ja tarvittaessa lähetekonsultaatiot nuoren niin halutessa olisivat joustavasti mahdollisia yhteistyössä peruskuntien ja alueen toimijoiden kanssa.

Pelastustoimen uudistukset ovat huolestuttaneet pelastusalan toimijoiden kenttää. Keskustelu on kohdentunut palokuntatoimintaan ja hälytysvasteaikoihin erityisesti tulipalotilanteissa. Perustason palveluja, valmiuksia ja mitoituksia suunniteltaessa kiinnitetään huomiota ns. riskiruutuluokitukseen. On selvää, että maakunnan reuna-alueiden kehyskuntien riskiruutuluokitus ei ole samalla tasolla kaupunkien kanssa. Pelastustoimi on kuitenkin muutakin, kuin sammutustoiminta. Pelastusasemien toimijat suorittavat paljon muitakin pelastus- ja avustustehtäviä viranomaisyhteistyössä. Oleellista siten on riittävän kattava ja hyvin resursoitu pelastusasemaverkosto, riittävät kalusto- ja henkilöstövalmiudet tähän moninaiseen pelastustoiminnan palvelukokonaisuuteen. Palvelujen keskittäminen on jatkunut nyt joitakin vuosia. Pelastushenkilöstön ja vakinaisten työtekijöiden resursointi huolestuttaa erityisesti kehyskuntien asukkaita. Myös vapaapalokuntien ja sopimuspalokuntien toiminnan jatkuvuus huolestuttaa. Vapaapalokunnat ovat harjoittaneet erinomaista nuorisotyötä kouluttaessaan nuoria pelastusalan tehtäviin. Jatkossa on tärkeää, että monipuolinen pelastusalan toimintavalmius säilyy hyvänä koko maakunnan alueella.

Yhteiseksi kehittämistekijäksi noussee jatkossa kaikkien aluepalvelujen osalta riittävä palveluresursointi ja henkilöstömitoitukset, hyvä rajapintatoiminta, palvelujen tuotannon koordinaatio ja asiakkaiden ohjauksessa tarvittava palvelukoordinaatio. Vähemmän hallintoa  - enemmän palveluresursseja ja hoitavia käsiä on siten edelleenkin aluehallinnon huoneentauluksi sopiva kiteytys.

 Risto Simonen