Pikavipeistä ja peliriippuvuudesta

11.04.2019

Minulle tutut ihmiset ja vaalikentillä tapaamani ihmiset ovat kertoneet omasta peliriippuvuudestaan. Osa heistä kyynel silmäkulmassa. Asia on monisyinen. Peliriippuvuudesta kärsivät tavallaan osa nuorista ja nuorista aikuisista, jotka pelaavat esimerkiksi iltayöstä pitkälle yöhön verkko- ja konsolipelejä. Vakavampaa peliriippuvuutta voi olla peliautomaateilla ja verkossa tapahtuva pelaaminen ja vedonlyönti.

Nämä asiat ovat vaikeita. Yksilöllä on oma vapautensa käyttää omaa varallisuuttaan siten, kuin hän parhaaksi katsoo tai käyttääkseen pelimerkkejään arjen tai työn tai muiden huolien keventämiseksi elämyksien tai jännityksen hakemiseen tahi voittojen tavoitteluun.

Mutta. Silloin, kun esimerkiksi peliautomaateilla tapahtuva pelaaminen ottaa vallan yksilöstä – tulisiko lainvalmistelijan ja sääntelijän herätä suojaamaan yksilöä ja kansalaista periaatteessa sekä taloudellisilta vaikeuksilta että myös oman pelaamisen ongelman ja seuraamusten aiheuttaman mielipahan tai jopa masennuksen tahi taloudellisten ongelmien syövereistä.

Voisiko peliautomaateille vaatia ohjelmoitavaksi hälyytysviestejä pelaajalle, joka on pelannut huomattavan pitkän ajan – tai lopulta ns. aikakatkoa, jos pelaaja on pelannut hälyytysviestin jälkeenkin merkittävän määrän euroja. Tällä hetkellä tuntuu sille, että pian  Las Vegas pelaajaseurannan osalta on inhimillisempi, kuin suomalaiset peliautomaattiyritykset. Oliko korttipelaamisen integroiminen peliautomaatteihin lopulta järkevää.

Nuorison ja nuorten aikuisten osalta sekä olen että en ole huolissani verkko- ja konsolipelaamisesta – ellei, jokin peli tai useat pelit ovat ns. ”koukuttaneet” eli addiktoineet pelaajaa siten, että normaali arkitodellisuus ja ajantaju hämärtyvät. Tällöin on kysymys peliaddiktiosta, jossa mielenkiinto ja intohimo kohdistuu täysin, jonkin pelin esimerkiksi ns. kenttien läpiviemiseen tai jonkin pelin suorittamisessa sellaiselle tasolle, jossa meritoituu eli saa nimensä pelin osaajien parhaimmistoon. Voiko tässäkin käydä niin, että pelimaailma alkaa hallita arkimaailmaa ja ne asiat mitä tulisi tehdä; normaalin elämän strategia, normaali arjesta suoriutuminen tai yhteiskunnan kutsut ja vaateet alkavat jäädä huomioimatta.

Pikavipit ovat vaarallinen tapa rahoittaa elämää. Toki helppoa. Liian helppoa. Jos nopeata rahaa saa matkapuhelimella tilanteessa, jossa asiakas on jo viihteen vauhdeissa ja tilanteissa ja oma harkinta on tietymättömässä tilassa – voidaan joutua tilanteisiin, jossa vipit erääntyessään kumuloituvat perintätapauksiksi. Perintäyhtiöt Suomessa ovat järkyttävän tehokkaita. Ja pieniäkin laskuja voi seurata massiiviset perintäkulut. Kuinka nuori voisi suunnitella elämäänsä tai perheen perustamista, jos nuorella on merkittäviä luottotietohäiriöitä jo ennen perheen perustamista?

Tästä pääsemme maamme perintälainsäädäntöön. Perintäyhtiöt runnovat ihmiset perikatoon, vaikka velka- ja talousasiat voisivat maassamme olla paremmin soviteltavissa. Haluaisin tarkastella kansanedustajana kriittisen tarkalla suurennuslasilla rahapeli- ja peliautomaattiasioita, pikavippiasioita ja maamme perintälainsäädäntöä.

Risto Simonen, kansanedustajaehdokas, KP

 

28.01.2020Sähkö siirtyy - Eurot ropisee
07.01.2020Yli 55-vuotiaiden syyllistäminen turhaa
06.12.2019Itsenäisyyspäivänä 6.12.2019
01.12.2019Kohti toimivaa oikeusvaltiota?
12.04.2019Ihmisiä pelotellaan ilmastoverotuksella
11.04.2019Pikavipeistä ja peliriippuvuudesta
04.04.2019Aktiivimallia tulee korjata
06.03.2019Arkadianmäen muutoksen tuulet
09.02.2019Hoivamitoituksen ongelmatiikasta
16.01.2019Ideologiselle ilmastopolitiikalle stoppi

Siirry arkistoon »